Kanttarellikastike

Pidän ajatuksesta lohturuuasta. Siis sellaisesta, jota syömällä tulee hyvä ja onnellinen olo. Kyllähän leffojen jäätelöä suoraan astiastakin voi toimia mutta parhaimmillaan lohturuoka vie matkalle hyviin muistoihin. Jouduin kerran kurssilla pohtimaan mikä on minulle se lohturuoka ja yksi niistä on ehdottomasti kanttarellikastike. Sitä juostiin syömään peltojen yli mummolaan ja se on ensimmäisiä ruokia mitä muistan tehneeni omassa kodissa. Hävettää melkein tunnustaa mutten ole tainnut koskaan tehdä kanttarelleista muuta kuin kastiketta. Se on sen verran harvinainen herkku, jota saa vain pari kertaa vuodessa, joten meillä ei edes keskustella tehtäisiinkö joskus jotain muutakin. Hyvän kantterellikastikkeen salaisuus on oikea kuohukerma ja tuoreet kanttarellit. Kerran olen kastikkeen himoissani ostanut pakastekanttarelleja ja toista kertaa en sitä virhettä tee. Äitini keräämiä kanttarellejä on kyllä pakastettu onnistuneesti, joten pakastetutkin käyvät. Kunhan ne ovat rakkaudella kerättyjä ja valmisteltuja.

Meillä kanttarellikastike syödään ihan vain sellaisenaan perunan kanssa, joten noinkin isosta annoksesta riittää vain neljälle ahneelle. Mikäli kastikkeen kanssa tarjoaa jotain muutakin tai ei ole näin ahne, riitää annoksesta useammallekin. Kannattaa kuitenkin tehdä reilusti - hyvästä ruuasta ei pitäisi tulla vihaiseksi siksi, että se loppuu kesken.

Kanttarellikastike

2 l kanttarelleja

2 sipulia

4 dl kuohukermaa

voita paistamiseen

maun mukaan suolaa ja pippuria

Siisti kanttarellit huolellisesti harjaamalla ja paloittele haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että paistettaessa sienistä lähtee reilusti nestettä, jolloin myöskin koko pienenee. Pilko sipulit. Paista sieniä voissa kunnes suurinosa nesteistä on haihtunut tiehensä. Lisää sekaan sipulit ja paistele miedolla lämmöllä, kunnes sipulit alkavat muuttua läpikuultaviksi. Lisää kerma ja mausteet. Anna hautua muutama minuutti ja maistele suolan määrä.  

Sitruunajäätelö ilman jäätelökonetta

Lämpimiin kesäpäiviin kuuluu ehdottomasti jäätelö. Parhaimpia jäätelöitä ovat usein karkkimaut kuten suklaa, lakritsi ja kinuski mutta itse haaveilen aina raikkaista hedelmä- ja marjajäätelöistä. Valitettavasti mansikkajäätelö harvemmin maistuu mansikalle ja varsinkin päärynä muistuttaa päärynää vain unissani. Ratkaisu täydellisiin jäätelöhetkiin onkin jäätelön valmistaminen itse. Ainoa haaste on jäätelöastian mahduttaminen pakastimeen ja se, ettei itsetehtyä jäätelöä ole saatavissa kioskeista.

Jäätelöä voi valmistaa kotona helposti joko jäätelökoneella tai ilman. Tarvitset vain pakastimen ja sähkövatkaimen (tai hyvät vispauslihakset) sekä raaka-aineet. Resepti on kotoisin Keltaisessa keittiössä -blogista ja sitruunan ystävänä tein oman version suoraan reseptin mukaan sitruunaisena. Haavelistallani on kuitenkin kirsikka, mustikka, mustaherukka ja raparperi. Myöskin kaverin luona maistettua minttua voisi kokeilla itsekin. Uskoisin, että tuoreita mintunlehtiä sisältävä jäätelö valloittaisi ainakin siskoni sydämen.

Sitruunajäätelö ilman jäätelökonetta

- 2 kananmunaa

- 1,5 dl tomusokeria

- 2 dl vispikermaa

- 1 sitruuna (mehu ja kuori, tai pelkkä mehu)

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Lisää keltuaisten kulhoon tomusokeri ja vatkaa ne vaahdoksi. Vatkaa myös valkuaiset ja vispikerma vaahdoksi, molemmat omissa kulhoissaan. Raasta sitruunasta sen keltaista kuoriosaa ja purista mehua noin kolme ruokalusikallista. Sekoita mehu keltuaissokerivaahtoon ja lisää kermavaahto sekä valkuaisvaahto jäätelömassaan. Lisää halutessasi mukaan myös sitruunan kuorta. Laita jäätelömassa kannelliseen muovikulhoon ja tyrkkää se pakastimeen. Sekoita massaa ensimmäisen kerran 30-60 minuutin kuluttua ja sen jälkeen tunnin välein silloin kun muistat. Jäätelö on valmista seuraavana päivänä.

Tästä annoksesta tulee 4-5 kulhollista jäätelöä, riippuen siitä kuinka isoja annoksia tekee. Mielestäni jäätelö on kaupallista versiota tuhdimpaa, joten pienemmätkin annokset riittävät varsin hyvin esimerkiksi jälkiruuaksi. Maku on kuitenkin sen verran hyvä, että isompi annoskin uppoaa oikein hyvin. Itse tarjoilin jäätelöä tuoreiden mansikoiden kera ja santsiannokseen päätyi jäisiä mustikoita. Enkä osaa sanoa kumpi olisi ollut parempaa.