Terveelliset banaaniletut

En ihan heti syttynyt, kun kuulin blogeissa villitsevästä banaaniletusta. Kumpikaan raaka-aineista ei kuulu lemppareihini mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Suhtaudun aina hieman skeptisesti kaikkeen hehkutettuun ja harvemmin mikään on ollut hehkutuksen arvoista. Ymmärrän kyllä osan banaanilettujen suosiosta. Niihin ei tarvitse kuin munan ja banaanin ja ehkä hieman mausteita. Ne valmistuvat lähes itsekseen ja sopivat tavallisia lettuja paremmin sinkkukeittiöön. Valitettavasti vain maku oli aika mitäänsanomaton. Kuulemma nämä terveysletut ovat niin hyviä, että hillot ovat turhia mutta minä ainakin kaipasin letun päälle jotain mikä peittää banaanin hyvää, kuten vaikka marjoja. Koostumus on ainakin sauvasekoittimella surrattuna hyvä ja hidas paistaminen toimii hyvin. Ihan aamukahvin aikana tätä ei saa valmiiksi mutta hitaasti paistuvan lettusen voi unohtaa hetkeksi yksin paistumaankin. 

Miksi sitten postaan näistä banaaniletuista, jos en kerran pitänyt niistä erityisemmin? Koska onhan ne nyt ihan superkäteviä välipaloja yksin kotona syötäväksi. Lisäksi tähän sopii erinomaisesti ne vähän mustuneet banaanit, joita kukaan ei tahdo syödä. Ja sanotaanhan, että uuteen ruokaan tottuminen vie keskimäärin 10 maistamiskertaa. Minä olen maistanut vasta kaksi, joten ehkä tästä vielä muodostuu hitti.

Banaaniletut (1 iso)

1 kananmuna

1 banaani

voita

(sokeria, kanelia)

Sekoita muussattu banaani ja muna, joko käsin tai sauvasekoittimella. Mausta halutessasi sokerilla ja kanelilla. Huomioi kuitenkin, että banaani on itsessään aika makea.  Paista miedolla lämmöllä voissa. Banaanilettu kypsyy normaalia lettua hitaammin, joten älä hoppuile.

Porkkanakakku

Yksi ihanimpia leivoksia on porkkanakakku. Lapsuudessani äitini teki sitä aina pellillisen ja se tuhottiin hyvinkin nopeasti. Parasta kakussa oli mielestäni sulatejuustopäällys, joka tuntui ihanalta hampaissa. Toinen ihana asia kakun valmistumisessa on, että ylijäänyt sulatejuusto sopi täydellisesti kunnon ruisleivän kaveriksi. Näitä herkkuja sitten popsittiin onnellisena maitolasi toisessa kourassa.

Päätin valmistaa porkkanakakkua viime viikkoisten rapujuhlien jälkiruuaksi sen helppouden ja herkullisuuden takia. Pelkäsin kuitenkin kakun sellaisenaan olevan hieman arkinen, joten päätin etsiä ohjeen pienellä twistillä. Äitini antamasta ohjeesta myös puuttuivat muun muassa paisto-ohjeet, enkä muutenkaan ollut ikinä tehnyt porkkanakakkua irtopohjavuuassa. Sopiva ohje löytyikin appelsiinin kuorella maustettuna ja voi pojat, se sopikin porkkanan kanssa täydellisesti yhteen. Kuorrute on kuitenkin äitini ohjeen mukaan tehty, sillä sen parempaa ei oikeasti ole. Kuorrutteen tekeminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin miltä se vaikutti. Ensimmäinen versio kuorrutteesta jäi löysäksi ja vain valui kakun päältä pois. Aineksia oli kuitenkin jäänyt yli, joten uusi yritys ja se onnistuikin paljon paremmin. Ehkä ensimmäisen yrityksen kuorrute tarjosi tarttumapintaa tai sitten teimme toisen keuorrutteen huolellisemmin. Onneksi tuplakuorrutus ei haittaa ollenkaan ja leikatut palat näyttivät ja mikä tärkeintä myös maistuivat hyvälle. Sitä en tiedä vaikuttiko käyttämämme laktoositon sulatejuusto asiaan, sillä perheessämme ollaan oltu hyvin merkkiuskollisia ja kyseisessä laktoosittomassa sulatejuustossa oli puolet vähemmän rasvaa kuin mitä aiemmin käyttämässämme. 

Porkkanakakku

Taikina:
4 dl porkkanaraastetta (n. 4 porkkanasta)
2 appelsiinin kuoriraaste
200 g voita tai margariinia
3 dl fariinisokeria
3 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Voitele ja korppujauhota vuoka (halkaisija 24 cm).

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Pese appelsiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Vaahdota voi ja fariinisokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita välillä mukaan jauhoja, jos vaahto muuttuu rakeiseksi. Lisää noin puolet jauhoista, välissä porkkana- ja appelsiinien kuoriraaste ja viimeiseksi loput jauhoista. Kaada taikina vuokaan.

Paista pohjaa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Varmista kypsyys tikulla. Kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus:

50g voita

50g sulatejuustoa

2 dl  tomusokeria

1 tl vanilliniisokeria     

SULATA, ÄLÄ KEITÄ. Anna kakun jäähtyä vähän ennenkuin laitata kuorrutuksen

Yllätysmunat

Tallentelen usein koneelleni kiinnostavia reseptejä, joihin törmään netti selaillessani. Yksi niistä houkutti kovasti, vaikken mikään kananmunien ylin ystävä olekaan. Idea kuitenkin kuulosti toteuttamiskelpoiselle. Kukapa ei innostuisi helposta, nopeasta ja muunneltavasta ruuasta, joka sopii sekä arkeen että juhlaan. Ensimmäisen kokeilun tein sen enempiä suunnittelematta nälkäiselle miehelle, joka ei malttanut odottaa myöhästynyttä ruokaa. Koska ruoka sai peukutuksen, päätin valmistaa myös itselleni annoksen. Annos on sopivan kokoinen ruokaisaksi alkupalaksi tai kevyeksi lounaaksi. Mikseipä sopisi myös aamupalalle munakkaan sijaan. Luonnollisesti yllätykseksi voi laittaa mitä tahansa. Meillä yllätysosioon päätyi herkkusieniä ja palvikinkkua sipulin kera sekä jääkaapista löytynyt tuorejuuston jämä. Ja kun oikein innostuin niin mukaan päätyi myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja ruohosipulia.

Innostuin myös valmistamaan yllätysmunat rapujuhlien alkuruuaksi. Alkuruoka piti nälän hyvin poissa, joten rapujen jälkeen ei tarvinnut lähteä nakkikioskille jonottamaan iltapalaa. Peloista huolimatta munaruoka toimi hyvin myös viinin kanssa yhteen. Rapujuhlien yllätysmunissa yllätykseksi oli piilotettu muuten samat täytteet kuin ohjeessa mutta tuorejuustoksi päätyi metsäsieni-versio ja aurinkokuivatut tomaatit ja ruohosipuli jätettiin pois. 

Yllätysmunat

Haluamasi yllätys, esimerkiksi:

n. 80 g herkkusieniä tai palvikinkkua

1 pieni sipuli

1 rkl paprika-chilituorejuustoa

1 rkl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja

ruohosipulia

1-2 kananmunaa

loraus ruokakermaa

Pilko herkkusienet/palvikinkku ja sipuli ja laita ne uunin kestävään kahvimukiin tai vastaavaan annoskulhoon. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, ruohosipuli ja tuorejuusto. Sekoita. Riko päälle kaksi kananmunaa (yritä saada ne pysymään ehjinä) ja lorauta päälle hieman kermaa. Paista 225 asteessa noin 10-15 min.

Kotitekoinen likööri

Jos minulta kysytään, niin koskaan ei ole liian aikaista aloittaa jouluhössöttämistä. Allekirjoitan täysin Mary Ellen Chasen sanat "joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila". Aikaisessa jouluhössöttämisessä on se hyvä puoli, että lahjat tulee hankittua ajoissa, mikä vähentää joulustressiä. Varsinkin, jos lahjat aikoo tehdä itse, on hyvä varata siihen hieman aikaa. Osa lahjoista jopa vaatii hieman aikaa, jotta lopputulos olisi onnistunut. Yksi tämmöinen lahja on kotitekoinen likööri. Valmistus itsessään ei vie aikaa mutta likööri on valmista vasta parin kuukauden kuluttua. Ja maku vain paranee ajan myötä. 

Tein ensimmäiset liköörini pari vuotta sitten, jolloin innoissani kokeilin useita makuyhdistelmiä. Likööriksi päätyivät raparperit, mustikat, puolukat, saskatoonit ja kirsikat. Kaikki vaihtoehdot, vaniljalla maustettuna ja tavallisena, maistuivat erinomaiselle. Maku on huomattavasti intensiivisempi kuin Alkon valikoimien likööreillä. Omaksi lempparikseni muodostui kirsikka, jota onnekseni on löytynyt äidin pakastimesta likööriainekseksi. Liköörin teko onnistuu siis oikein hyvin sekä tuoreista että pakastetuista marjoista ja hedelmistä, joten likööritalkoot voi pistää pystyyn vaikka keskellä pimeintä talvea. Likööriin käytetyt marjat eivät myöskään mene hukkaan, sillä niistä voi keitellä terästetyt hillot vaikkapa lettukesteille.

Kotitekoinen likööri

n. 1 kg marjoja tai hedelmiä (kivellisiä tai kivettömiä)

n. 500 g sokeria

1 l vodkaa tai muuta viinaa (voltteja saa olla reilustikin)

Käy marjat/hedelmät läpi ja poista huonot. Aseta ne kerroksittain tiiviiseen lasiastiaan tai pulloon yhdessä sokerin ja viinan kanssa. Sulje huolellisesti ja ravistele voimakkaasti, jotta sokeri liukenisi. Toista muutaman päivän ajan, kunnes sokeri on liuennut. Mikäli käytät isoja lasipurkkeja, joiden ravistaminen on haastavaa, käännä purkki muutaman kerran päivässä ylösalaisin. Anna maustua vähintään kuukausi, mieluusti pidempään. Omat liköörini ovat saaneet aina maustua rauhassa noin kolme kuukautta.

Mikäli teet liköörin lasipurkissa, poista marjat (ja tee niistä hilloa) ja pullota likööri kauniisiin pulloihin odottamaan käyttöä.

Liköörin valmistamisessa sokerin määrä ei ole niin justiinsa, joten vähennä tai lisää rohkeasti.