Raparperi-fenkolipiirakka

Eräänä lauantaisena päivänä suunnitelmissa oli kesäinen piknik. Koska parvekkeellani kasvaa raparperipuska, jota tulee harventaa aina silloin tällöin, oli raparperipiirakka itsestäänselvä vaihtoehto. Tai oli, kunnes huomasin kaverini ilmoittaneen omasta piirakastaan. Suunnitelma siis uusiksi. Omien kokemuksieni mukaan salaatit eivät oikein toimi piknikeillä, joten se ajatus oli hylättävä. Salaatista sain kuitenkin idean suolaiseen piirakkaan ja raaka-aineet valikoituivat sen mukaan mitä kaapista sattui löytymään. Hieman jännitti laittaa piirakka tarjolle mutta loppujen lopuksi piirakka hävisi parempiin suihin nopeammin kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Eipä siinä ulkonäössä toisaalta mitään erikoista ollut. Maultaan piiras oli varsin onnistunut ja tätä tulee varmasti tehtyä toistekin.

Raparperi-fenkolipiiras

pohja:

3 dl jauhoja

100 g voita

3 rkl vettä

1 fenkoli

3 raparperin vartta

200 g fetaa

2 dl ruokakermaa

1 kananmuna

vaahterasiirappia

pippura

sormisuolaa

Sekoita paloiteltu voi jauhoihin. Lisää vesi ja notkista taikina nopeasti. Laita jääkaappiin 30 minuutiksi ja levitä kylmennyt taikina piirakkavuokaan. Esipaista 225 asteessa noin 10 min.

Pilko täytteen ainekset ja sekoita keskenään. Levitä esipaistetun pohjan päälle ja paista noin 45 minuuttia 225 asteessa.

Kasvisvoileipäkakku

Rakastan voileipäkakkuja. Jopa niin paljon, että suorastaan vaadin sellaista myös ylioppilasjuhliini, vaikka tarjolla oli myös varsin runsas salaattibuffet. Itse asiassa täytekakun olisi puolestani voinut korvata voileipäkakulla mutta sitä en edes ehdottanut. Voileipäkakuissa on mielestäni tärkeintä tuoreet raaka-aineet. Valmissalaatit ja maksamakkarat voi suosiolla jättää pois. Täytteiden teko on muutenkin sen verran nopeaa ja helppoa puuhaa, että miksi oikaista.

Isoisäni syntymäpäiville valmistimme kolme voileipäkakkua, joista kasviskakku oli todellinen yllättäjä. Halusimme hieman uudistaa ylioppilasjuhlieni kakkua ja lisäsimme kakkuun kolmannen täytteen. Tuo kolmas täyte sopi kakkuun erinomaisesti ja kasviskakku hävisi suosiossa vain niukasti äitini lihakakulle.

Kasvisvoileipäkakku

2 vuokaleipää

Kuorrutus

250 g majoneesia

300 g tuorejuustoa (Viola)

200 g emmentalraastetta

Sekoita huolellisesti yhteen. Kuorrutus riittää yhteen isoon kakkuun, jossa on kaksi vuokaleipää tai kahteen pieneen.

Fetatäyte

90 g fetajuustoa

½ punasipuli

1 dl rucolaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa (Viola)

60 g smetanaa

mustapippuria

100 g aurinkokuivattua tomaattia

Pilko kaikki raaka-aineet pieniksi kuutioiksi ja sekoita yhteen. Fetan voi muussata haarukalla, jotta tahnaan jää hieman sattumia.

Sienitäyte

1 dl valkosipulituorejuustoa (Viola)

200 g tuoreita herkkusieniä

150 g purjoa

1 omena kuutioituna

mustapippuria

yrttisuolaa

Paista kuutioituja sieniä pannussa, kunnes neste on haihtunut. Lisää muut aineet pieninä kuutioina. Sekoita huolellisesti.

Kurkkutäyte

2 dl tuorekurkkua raasteena (valuta erittäin hyvin!)

1 rkl hyvää sinappia

1 dl hienonnettua tilliä, ruohosipulia, persiljaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa (Viola)

Sekoita ainekset huolellisesti keskenään. Kurkkuraaste kannattaa valuttaa huolellisesti, jottei täytteestä tule liian vetistä.

Hillopiirakka

Jääkaapissamme asustaa useampi purkki ja purnukka. Sieltä löytyy niin currytahnoja, sinappia kuin maustekurkkujakin. Ja hillopurkkeja. Kuulemma ihan liikaa hillopurkkeja. Niitä päätyy sinne erilaisten kokeilujen seurauksena ja sinne ne helposti jäävätkin, sillä hilloa ei kovinkaan paljoa kulu tässä taloudessa. Massiivisten lettukestien sijaan päätin kokeilla jotain ihan muuta. Idean sain Tyrniä ja tyrskyjä -blogista, jossa oli ohje mustaherukkaiseen ricottapiirakkaan. Siinä marjojen tilalla käytettiin ihan tavallista hilloa. Oman versioni tein jääkaapin antimien mukaan ja esimerkiksi ricotta korvautui vaniljatuorejuustolla. Hilloksi päätyi lohileivistä jäänyttä lakkahilloa ja puolukkasurvosta. Todella nopea ja herkullinen piiras, vaikka kuvissa näyttääkin vähän aneemiselle. Seuraavaksi voisi testata miten inkiväärihillon loput sopii omenahillon kaveriksi.

Kuva tulee sitten, kun saan sellaisen näkymään kirjoituskentässä. Tällä hetkellä kuvan näkee vasta julkaisun jälkeen ja ihan venytettynä.

Hillopiirakka

Pohja:

125g huoneenlämpöistä voita

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl maitoa

1 rkl vaniljasokeria

ripaus suolaa

Täyte:

200 g vaniljatuorejuustoa

0,75 dl sokeria

2 kananmunaa

haluamaasi hilloa

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja laita hetkeksi jääkaappiin odottamaan. Yhdistä tuorejuusto, sokeri ja munat keskenään. Levitä pohja voideltuun vuokaan. Laita pohjan päälle haluamaasi hilloa tai usemman yhdistelmää noin 0,5 cm kerros. Minulla hilloa meni noin 200 g. Kaada täyteseos piirakan päälle niin, että hieman hilloa näkyy reunan ja täyteseoksen välistä. Paista 200 asteessa puolen tunnin ajan. 

Ruusukaali-pähkinäkastike

Uuden vuoden lupauksena päätin opetella syömään/kokkaamaan uusia raaka-aineita. Liian usein sitä tarttuu tuttuun ja turvalliseen, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka. Ruusukaaleihin tartuin jo toista kertaa. Aiemmin niistä on tullut uunissa paahdettuina erinomaisia, joten piti testata olisiko niistä muuhunkin. Ainakin tästä kastikkeesta tuli hyvää, vaikkakin aika tuhtia. Vihersalaatti/rucola sitruunaisella kastikkeella olisi sopinut hyvin rinnalle ja keventänyt kermaisuutta.

Ruusukaali-pähkinäkastike

400 g ruusukaalia

200 g fetaa

100 g saksanpähkinöitä ja/tai muita pähkinöitä

2,5 dl kermaa

hunajaa

chilirouhetta

Keitä ruusukaalia noin 5 minuutin ajan suolalla maustetussa vedessä. Laita uunivuokaan pähkinät ja feta. Rouhi päälle chiliä myllystä. Lisää ruusukaalit ja yritä irroittaa varsinkin isoimmista hieman lehtiä. Lisää ruusukaalien päälle juoksevaa hunajaa ja kerma. Paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi pastan kanssa.

Marengit

Itsenäisyyspäivän juhliin esille pääsi myös sinivalkoiset marengit, kun ylijääneet valkuaiset päätettiin käyttää hyödyksi. Harvemmin on kyllä niin päin, että valkuaisia jäisi yli mutta mikäli niin onnellisesti pääsisi käymään, kannattaa kokeilla näitä. Marenkien suhteen vaikutti ainakin juhlien perusteella olevan kahta koulukuntaa: Niitä, jotka pitävät pehmeästä sisuksesta ja niitä, joista marenkien pitää olla sisältä onttoja. Kokeilemalla selviää kumpaan joukkoon itse kuuluu.

Sinistä elintarvikeväriä meni yllättävän paljon, sillä hempeän värin sijaan toivoin voimakasta sinistä. Hassusti marengit näyttivät päältä kuitenkin vihertäville vaikka sisus olikin oikean väristä. Taisipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun mitään olen tällä tavoin värjäillyt. Marenkeja voisin tehdä toistekin -  kauniita, herkullisia ja säilyvät hyvät, elleivät päädy syödyiksi.

Marengit

4 valkuaista

2 ½ dl sokeria

(tilkka väkiviinaetikkaa tai sitruunamehua)

Vatkaa valkuaisista kova vaahto. Vaahto on sopivaa, kun voit kumota kulhon pääsi päälle, etkä saa vaahtoa niskaasi. Lisää sokeri pienissä erissä vaahtoon. Halutessasi voit lisätä hieman etikkaa tai sitruunamehua. Jos haluat värillisiä marenkeja, lisää elintarvikevärijauhe varovasti hieman kerrallaan sokerien kanssa.

Pursota leivinpaperille haluamasi kokoisia marenkeja ja paista uunissa 100 asteessa noin tunti. Marengit ovat kypsiä, kun ne saa helposti irroitettua leivinpaperista, joten voit hyvin testailla marenkien kypsyyttä. Lyhyemmällä paistoajalla saa sisältä tahmaisia marenkeja ja pidemmällä kovempia. Molemmat versiot maistuivat ainakin minulle erinomaisesti.

Pehmeä valkosipulikeitto

Joulukuu lähti käyntiin ihanan täyteläisellä valkosipulikeitolla. Tämä ruoka tuli samaan aikaan mieleen ruokakaupassa sekä minulle että syöjäkaverille - onneksi oli älypuhelin, jolla saattoi hakea reseptin. Valkosipulikeitto sopi eilisiltaan loistavasti. Ulkona myrskysi mutta sisällä oli ihanan lämmintä ja pehmeää. Ainoa harmistus tuli, kun unohdimme patongin kauppaan. Keiton jämistä käytiinkin sitten jo tappelua. Paras perustelu kuului sohvan nurkasta kesken leffaillan mutta, kun miä sain sitä vain kaksi lautasellista. 

Valkosipulikeittoa tulee tehtyä ihan liian harvoin, koska se kuulostaa ajatuksena niin vaivalloiselle. Valkosipulin kuoriminen on kuitenkin nopeaa ja helppoa, kun kynsien päälle kaataa kiehuvaa vettä. Parin minuutin päästä kuoret lähteävätkin helposti yhdellä vetäisyllä. Olin todella skeptinen tämän keinon suhteen, koska ajattelin ensimmäisenä miten ikävää on yhdistelmä märät kädet ja sipulin kuoriminen mutta kyllä tämä vinkki toimii.

Valkosipulikeitto 

4 annosta, ohjeen alkuperä Pirkka

2-3 kokonaista valkosipulia 

2 sipulia

2 rkl oliiviöljyä

1/2 dl vehnäjauhoja

9 dl vettä

4 rkl kasvisfondia

ripaus rouhittua mustapippuria

2 dl kuohu- tai ruokakermaa

1/2 dl tuoretta persiljaa

Lisäksi

maalaisleipää

oliiviöljyä

Paina kämmenellä valkosipuli rikki niin, että kynnet irtoavat. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä muutaman minuutin kuorimisen helpottamiseksi. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.

Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet. Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella, lisää kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna höyryäväksi. Leikkaa leivästä kuutioita. Kuumenna öljy pannulla ja paahda leipäkuutiot kauniin ruskeiksi. Tarjoa keitto leipäkuutioiden kanssa.

Mustikkatäytekakku

En ole mikään täytekakkujen ystävä. Tähän mennessä paras syömäni täytekakku on ollut ylioppilasjuhliini tehty puolukkatäytteinen. Muistan äitini vähän kauhistelleen asiaa mutta loppujen lopuksi lähes kaikki olivat sitä mieltä, että puolukka oli mukavan raikas eikä ollenkaan hapan. Ohjetta tuohon ihanaan täytteeseen ei ole löytynyt juhlieni jälkeen mutta onneksi kakkujakin tarvitsee tehdä harvoin.

Itsenäisyyspäivänä kakun teko oli kuitenkin edessä ja haasteesta huolimatta onnistuin varsin hyvin. Makumaailma ratkesi sillä hetkellä, kun minulle luvattiin ilmaiseksi pakastemustikoita. Pienen googlettamisen jälkeen päädyin Kinuskikissan blueberry curd -tahnaan. Lisäksi halusin kakkuun hieman raikkautta, joten sekoitin kermaan sitruunarahkaa. Kostutus tehtiin sitruunamehulla. Pohjana oli perunajauhoista tehty kääretorttupohja, jotta kakku sopisi myös gluteenittomille. Kahteen kakkuun teimme yhteensä kolme pohjaa. Mustikkatahnaa jäi reilusti yli, koska teimme sen kolminkertaisena. Kaksinkertainen annos olisi varmasti riittänyt oikein hyvin.

Koristelujen suhteen emme osanneet tehdä millään päätöksiä keittiössä. Niinpä päätimme valmistaa kaksi erilailla koristeltua kakkua. Toisessa oli mustikoita kiilteen kanssa ja toisessa pensasmustikat oli pyöritelty vaniljasokerissa. Molemmat kakut olivat herkullisia ja mikä parasta, oikeasti mustikkaisia ja raikkaita.

Gluteeniton kääretorttu

4 kananmunaa 

1 ½ dl sokeria 

1 ½ dl perunajauhoja 

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut perunajauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista +225 asteessa n. 8-10min. 

Blueberry curd

2 dl mustikkasosetta

1 ½ dl hillosokeria

3 keltuaista

75 g voita

Survo mustikat sileäksi soseeksi sauvasekoittimella. Laita kattilaan mustikkasose, hillosokeri ja keltuaiset. Kuumenna, kunnes seos pulpahtaa. Alenna lieden lämpötilaa ja jatka keittämistä, kunnes hilloke sakenee (5-10 minuuttia). Jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Kaada mustikkahilloke kulhoon ja lisää voi nokareina. Vatkaa seos vaahtomaiseksi. Laita kannelliseen lasipurkkiin ja anna olla jääkaapissa pari tuntia jähmettymässä.

Sitruunarahka

200 g kermaa

200g sitruunalla maustettua rahkaa

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen varovasti rahka.