Pehmeä valkosipulikeitto

Joulukuu lähti käyntiin ihanan täyteläisellä valkosipulikeitolla. Tämä ruoka tuli samaan aikaan mieleen ruokakaupassa sekä minulle että syöjäkaverille - onneksi oli älypuhelin, jolla saattoi hakea reseptin. Valkosipulikeitto sopi eilisiltaan loistavasti. Ulkona myrskysi mutta sisällä oli ihanan lämmintä ja pehmeää. Ainoa harmistus tuli, kun unohdimme patongin kauppaan. Keiton jämistä käytiinkin sitten jo tappelua. Paras perustelu kuului sohvan nurkasta kesken leffaillan mutta, kun miä sain sitä vain kaksi lautasellista. 

Valkosipulikeittoa tulee tehtyä ihan liian harvoin, koska se kuulostaa ajatuksena niin vaivalloiselle. Valkosipulin kuoriminen on kuitenkin nopeaa ja helppoa, kun kynsien päälle kaataa kiehuvaa vettä. Parin minuutin päästä kuoret lähteävätkin helposti yhdellä vetäisyllä. Olin todella skeptinen tämän keinon suhteen, koska ajattelin ensimmäisenä miten ikävää on yhdistelmä märät kädet ja sipulin kuoriminen mutta kyllä tämä vinkki toimii.

Valkosipulikeitto 

4 annosta, ohjeen alkuperä Pirkka

2-3 kokonaista valkosipulia 

2 sipulia

2 rkl oliiviöljyä

1/2 dl vehnäjauhoja

9 dl vettä

4 rkl kasvisfondia

ripaus rouhittua mustapippuria

2 dl kuohu- tai ruokakermaa

1/2 dl tuoretta persiljaa

Lisäksi

maalaisleipää

oliiviöljyä

Paina kämmenellä valkosipuli rikki niin, että kynnet irtoavat. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä muutaman minuutin kuorimisen helpottamiseksi. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.

Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet. Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella, lisää kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna höyryäväksi. Leikkaa leivästä kuutioita. Kuumenna öljy pannulla ja paahda leipäkuutiot kauniin ruskeiksi. Tarjoa keitto leipäkuutioiden kanssa.

Mustikkatäytekakku

En ole mikään täytekakkujen ystävä. Tähän mennessä paras syömäni täytekakku on ollut ylioppilasjuhliini tehty puolukkatäytteinen. Muistan äitini vähän kauhistelleen asiaa mutta loppujen lopuksi lähes kaikki olivat sitä mieltä, että puolukka oli mukavan raikas eikä ollenkaan hapan. Ohjetta tuohon ihanaan täytteeseen ei ole löytynyt juhlieni jälkeen mutta onneksi kakkujakin tarvitsee tehdä harvoin.

Itsenäisyyspäivänä kakun teko oli kuitenkin edessä ja haasteesta huolimatta onnistuin varsin hyvin. Makumaailma ratkesi sillä hetkellä, kun minulle luvattiin ilmaiseksi pakastemustikoita. Pienen googlettamisen jälkeen päädyin Kinuskikissan blueberry curd -tahnaan. Lisäksi halusin kakkuun hieman raikkautta, joten sekoitin kermaan sitruunarahkaa. Kostutus tehtiin sitruunamehulla. Pohjana oli perunajauhoista tehty kääretorttupohja, jotta kakku sopisi myös gluteenittomille. Kahteen kakkuun teimme yhteensä kolme pohjaa. Mustikkatahnaa jäi reilusti yli, koska teimme sen kolminkertaisena. Kaksinkertainen annos olisi varmasti riittänyt oikein hyvin.

Koristelujen suhteen emme osanneet tehdä millään päätöksiä keittiössä. Niinpä päätimme valmistaa kaksi erilailla koristeltua kakkua. Toisessa oli mustikoita kiilteen kanssa ja toisessa pensasmustikat oli pyöritelty vaniljasokerissa. Molemmat kakut olivat herkullisia ja mikä parasta, oikeasti mustikkaisia ja raikkaita.

Gluteeniton kääretorttu

4 kananmunaa 

1 ½ dl sokeria 

1 ½ dl perunajauhoja 

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut perunajauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista +225 asteessa n. 8-10min. 

Blueberry curd

2 dl mustikkasosetta

1 ½ dl hillosokeria

3 keltuaista

75 g voita

Survo mustikat sileäksi soseeksi sauvasekoittimella. Laita kattilaan mustikkasose, hillosokeri ja keltuaiset. Kuumenna, kunnes seos pulpahtaa. Alenna lieden lämpötilaa ja jatka keittämistä, kunnes hilloke sakenee (5-10 minuuttia). Jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Kaada mustikkahilloke kulhoon ja lisää voi nokareina. Vatkaa seos vaahtomaiseksi. Laita kannelliseen lasipurkkiin ja anna olla jääkaapissa pari tuntia jähmettymässä.

Sitruunarahka

200 g kermaa

200g sitruunalla maustettua rahkaa

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen varovasti rahka. 

Lehtikaalipiirakka

Lehtikaali on ollut paljon julkisuudessa viime aikoina. Sitä on tituleerattu terveyspommiksi, ja voimavihannekseksi. Varsinkin kasvissyöjille se on varsinainen hitti, koska se sisältää runsaasti rautaa. Kaupasta lehtikaali lähti mukaan ilman sen suurempia suunnitelmia mitä siitä tehtäisiin. Teen ehdottomasti eniten heräteostoksia ruokakaupoissa, josta tarttuu aina kummallisuuksia ostoskoriin. 

Monessa blogissa on ollut juttua lehtikaalisipseistä ja suunnittelinkin jo niiden valmistamista. Suunnitelmaksi jäi, sillä mitä tänään syötäisiin pohdinta tuotti tulokseksi piirakan. Lehtikaalin terveelliset ominaisuudet tuli kumottua, jottei ihan alettaisi kannattamaan terveellisiä elämäntapoja. Paistoaika on noin aika, koska jostain syystä uunimme kävi piirakkapäivänä todella hitaalla. Ensi kerralla voisin esipaistaa pohjaa hetken ennen täytteiden latomista ja kokeilla olisiko siitä apua.

Lehtikaalipiirakka

Pohja

100 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

hieman suolaa

½ tl leivinjauhetta

hieman vettä tarvittaessa

yrttejä

Täyte

2 rkl smetanaa

1 punainen paprika

1 pieni purjo

100 g lehtikaalia

200 g fetajuustoa

2 kananmunaa

2,5 dl ruokakermaa

1 rkl voita

pippuria

yrttisuolaa

Sekoita pohjan ainekset yhteen. Itse pidän lisämausta muuten niin tylsässä pohjassa, joten lisään mielelläni yrttisekoitusta siihen reilun ruokalusikallisen verran. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan pohjalle sekä reunoille. Poista lehtikaalista kova ruoti ja paprikasta siemenet. Pilko täytteen ainekset ja paista ne nopeasti pannulla. Voitele pohja smetanalla ja laita loput täytteet  pohjan päälle. Lisää fetajuustot ja mausteet. Sekoita ruokakerma ja kananmunat huolellisesti ja levitä piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Lakupannacotta

Isänpäivänä pitää herkutella helpolla ja herkullisella jälkiruualla. Tein taannoisen vuohenjuustolasagnen jälkiruuaksi lakupannacottaa Hellapoliisin ohjeella. Se sopii erinomaisesti myös isänpäivään. Mikäli laku ei ole isän mieleen, niin pannacotan kastikkeeksi voi valita oikeastaan mitä tahansa muuta karkkikastikkeista marjoihin. Lakritsi sopi kuitenkin pannacotan sisältämän limen kanssa hyvin yhteen ja sai perinteisestä jälkiruuasta hieman eksoottisemman.

Hyytelösokeri Multilla on todella helppoa ja vaivatonta tehdä pannacottaa ja tämä vaihtoehto sopii myös kasvissyöjille. Hyytyminen on nopeaa, joten valmistumista ei kauaa tarvitse odotella.  Hyvä, että ehdittiin nostaa jälkkärit jääkaappiin hyytymään. Kevytversio onnistuu jopa maidosta. Sekin tuli testattua, kun huomasimme, että kaksi jälkiruokamaljaa kaipaisi vielä täytettä mutta pannacottaliemi oli jo päässyt loppumaan. Meidän versiossamme lakritsikastike jemmattiin kulhon pohjalle mutta kauniimpi lopputulos olisi syntynyt käyttämällä Hellapoliisin tapaan kirkasta lasia ja laittamalla pannacottaan lakusydämen. 

Lakupannacotta

3-4 annosta

4 dl kuohu- tai ruokakermaa

1 dl Dansukker Hyytelösokeri Multia

puolikkaan limen raastettu kuori

1 tl Dansukker Vaniljasokeria

1 dl lakritsikastiketta

Lisäksi:

vadelmia tai muita koristeita

Mittaa kasariin kerma, hyytelösokeri Multi ja limen kuoriraaste. Kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä puoli minuuttia sekoitellen. Mausta vaniljasokerilla.

Jaa puolet pannacottaliemestä annoskulhoihin, valuta keskelle varovasti lakritsikastiketta ja jaa loppu pannacottaliemi päälle. Nosta kylmään hyytymään hetkeksi tai yön yli. Koristele annos tuoreilla vadelmilla tai muilla marjoilla.

Mausteinen kurpitsakeitto

Kurpitsa oli pitkään minulle vieras raaka-aine keittiössä. Viime syksynä kuitenkin rohkaistuin ja ostin ystäväni kanssa kaupasta ison, kauniin oranssin kurpitsan kaiverrettavaksi. Kaivertamisen oheistuotteena saatiin kasa kurpitsaa, joka päätyi Maku-lehden ohjeiden mukaisesti kattilaan ja keitoksi. Kurpitsaa en ole tuon kerran jälkeen kaivertanut mutta keitosta tuli heittämällä yksi suosikkiruuistani. Ja mikä parasta, raaka-aineet ovat kurpitsaa lukuunottamassa omassa kaapissani lähes aina valmiina.

Kurpitsakeittoa kannattaa tehdä juuri nyt, kun kaupoissa on hyvä valikoima noita oransseja herkkuja. Lisäksi keiton pehmeä mausteisuus karkoittaa flunssapöpöt tai mikäli ei, niin ainakin herkullista keittoa tahtoo syödä kipeänäkin hieman lisää. Kurpitsasta ylijääneet siemenet kannattaa hyödyntää tuoreessa leivässä. Sellainen maistuu erityisen hyvälle höyryävän keiton kanssa sateen vihmoessa ikkunaan.

Mausteinen kurpitsakeitto

2 kpl sipulia

4 kpl valkosipulinkynttä

150 g omenaa (suomalainen)

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl currytahnaa

1 rkl tuoretta inkivääriä (raastettuna)

1/2 kpl tuoretta chiliä (suikaloituna)

1 kg kurpitsaa (paloiteltuna)

6 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

1/2 kpl limettiä

1 rkl hunajaa

Kuori ja silppua sipulit, valkosipulit ja omenat. Kuullota ison kattilan pohjalla sipulit ja omenat öljyssä. Lisää joukkoon currytahna, inkivääri ja chili. Paista sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan kurpitsat sekä kasvisliemi ja kuumenna. Anna keiton porista hiljalleen noin 30 minuutin ajan.


Soseuta keitto ja sekoita joukkoon kookosmaito, limetin puristettu mehu ja hunaja. Kuumenna ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. Voit ohentaa mausteista kurpitsakeittoa halutessasi vielä kasvisliemellä.

Vuohenjuustolasagne

Viime viikkoisen panzanellan jälkeen pääruokana tarjoiltiin lasagnea. Lihallisesta versiosta löytyi muun muassa fenkolia, pekonia ja palvikinkkua mutta pääruokapöydän ehdoton herkku oli kasvissyöjille tarjoiltu pinaattilasagnea, jonka löysin Otavan Pastat-kirjasta. Kuten aina, päädyin hieman muuttamaan reseptiä ja vaihdoin ricotta-juuston vuohenjuustoon, sillä tiesin jälkimmäistä varmasti olevan vähälaktoosisena. Ihmekin tapahtui, kerrankin juustokastikkeen ja tomaattikastikkeen suhde oli oikea, eikä toista jäänyt yli.

Lasagne on kyllä mahtavaa juhlaruokaa varsinkin silloin, kun tahtoo itse nauttia alkuruuasta pöydässä hyvässä seurassa. Lasagnen voi valmistella etukäteen ja laittaa uuniin samalla, kun alkaa tarjoilemaan alkuruokia. Pääruoka tuleekin sitten uunissa itsestään ja juhlan aikana tarvitsee vain kurkata uuniin, ettei pinta pääse palamaan. 

Vuohenjuustolasagne neljälle

1 salottisipuli

2 valkosipulinkynttä

3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä

400 g kuorittuja tomaatteja (purkista)

½ dl kuivaa valkoviiniä

suolaa

rouhittua mustapippuria

200 g pinaattia

300 g vuohenjuustoa (tai 500 g ricottaa)

muskottipähkinää

25 g voita

25 g (n. 2 rkl) vehnäjauhoja

3 dl maitoa

50 parmesaania raastettuna

250 g lasagnelevyjä

150 g siivutettua mozzarellaa

Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulit. Valuta aurinkokuivatut tomaatit ja hienonna ne. Kuumenna isossa pannussa 2 rkl öljyä ja hauduta siinä salottisipuli, valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Lisää joukkoon kuoritut purkkitomaatit liemineen sekä viini, murskaa tomaatit haarukalla. Anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min. sakeaksi kastikkeeksi ja mausta voimakkaasti suolalla ja pippurilla. 

Puhdista pinaatti, huuhtele se ja ryöppää nopeasti kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä. Kaada lävikköön, purista huolellisesti kuivaksi ja hienonna. Sekoita pinaatti ja vuohenjuusto kulhossa, mausta muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla. 

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sulata juustokastiketta varten voi pienessä kattilassa ja lisää jauhot hyvin sekoittaen. Lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon parmesaani ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen matalalla lämmöllä n. 10 min.

Voitele uuninkestävä vuoka 1 rkl öljyä ja täytä se kerroksittain: lado ensin pohjalle lasagnelevyjä ja voitele ne tomaattikastikkeella. Annostele seuraavan lasagnelevykerroksen päälle pinaatti-vuohenjuustoseosta. Jatka samalla tavalla, kunnes kaikki ainekset on käytetty. Kaada päällimmäiseksi juustokastike ja asettele mozzarellasiivut pinnalle. Anna lasagnen paistua kullanruskeaksi n. 60 min. uunin keskitasolla. 

Panzanella

Viikko sitten olin järjestämässä pöytäjuhlia, jossa ruuat tehtiin teemalla mahdollisimman hyvää pienellä budjetilla ja mahdollisimman helposti. Muu menu syntyi suhteellisen kivuttomasti paperin kulmaan mutta alkuruoka vaati enemmänkin googlettelua. Koska lasagne ja pannacotta veivät ajatukset Italiaan, päätin lähteä etsimään alkuruokaakin sieltä suunnilta. Panzanella, eli "villainen" leipäsalaatti, kuulosti juuri sopivan oudolle kaikkine vaiheineen, joten se oli suorastaan pakko tehdä, vaikka mausta ei ollut aavistustakaan. 

Onneksi salaatti kuitenkin maistui vaikkakin vähän muokkasimme reseptiä. Koska kertolaskut olivat turhan haastavia kauppalistaa laadittaessa, niin versiossamme oli hieman liian vähän tomaatteja ja vastaavasti enemmän leipää. Lientä tehtiin hieman vähemmän kuin mitä ohje ehdotti, mikä toisaalta jätti leivät kuivemmiksi mutta normaalilla ohjeella salaatista olisi tullut kyllä aivan liian etikkaista. Raaka valkosipuli kastikkeessa hieman pelotti mutta ainakaan ruokaa ei palautunut keittiöön. Sitä voi aina pitää onnistuneen ruuan merkkinä. 

Tuo villainen muuten viittaa leivän rakenteeseen. On aina hauskaa illallistaa kieliä osaavien ihmisten kanssa, kun oppii hauskoja juttuja. 

Panzanella

4 - 6 viipaletta italialaista maalaisleipää

1 dl vettä

5 rkl punaviinietikkaa

1 laakerinlehti

Salaattiin:

6 kypsää tomaattia

1 keltainen paprika

1 punainen paprika

1 sipuli

3 rkl silputtua persiljaa

1 rkl silputtua säilöttyä kaprista

2 valkosipulinkynttä

5 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

tuoretta minttua

Viipaloi leipä 2 cm:n viipaleisiin ja anna viipaleiden kuivahtaa muutama tunti. Kiehauta vedestä, punaviinietikasta ja laakerinlehdestä liemi. Jäähdytä.

Pilko leipä pienempiin palasiin. Laita leipäpalaset lautaselle ja kaada jäähtynyt liemi päälle. Anna vetäytyä puolisen tuntia.

Kalttaa tomaatit ja pilko ne. Pilko paprikat, kuori ja pilko sipuli. Siivilöi leivät ja poista laakerinlehti. 

Sekoita leivänviipaleet, tomaatit, paprikat, sipuli ja kapris. Sekoita raastettu valkosipuli, oliiviöljy ja persilja. Kaada kastike salaattiin ja pane kylmään tunniksi. 

Ennen tarjoilua mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa salatti mintunlehdillä koristeltuna.

Terveelliset banaaniletut

En ihan heti syttynyt, kun kuulin blogeissa villitsevästä banaaniletusta. Kumpikaan raaka-aineista ei kuulu lemppareihini mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Suhtaudun aina hieman skeptisesti kaikkeen hehkutettuun ja harvemmin mikään on ollut hehkutuksen arvoista. Ymmärrän kyllä osan banaanilettujen suosiosta. Niihin ei tarvitse kuin munan ja banaanin ja ehkä hieman mausteita. Ne valmistuvat lähes itsekseen ja sopivat tavallisia lettuja paremmin sinkkukeittiöön. Valitettavasti vain maku oli aika mitäänsanomaton. Kuulemma nämä terveysletut ovat niin hyviä, että hillot ovat turhia mutta minä ainakin kaipasin letun päälle jotain mikä peittää banaanin hyvää, kuten vaikka marjoja. Koostumus on ainakin sauvasekoittimella surrattuna hyvä ja hidas paistaminen toimii hyvin. Ihan aamukahvin aikana tätä ei saa valmiiksi mutta hitaasti paistuvan lettusen voi unohtaa hetkeksi yksin paistumaankin. 

Miksi sitten postaan näistä banaaniletuista, jos en kerran pitänyt niistä erityisemmin? Koska onhan ne nyt ihan superkäteviä välipaloja yksin kotona syötäväksi. Lisäksi tähän sopii erinomaisesti ne vähän mustuneet banaanit, joita kukaan ei tahdo syödä. Ja sanotaanhan, että uuteen ruokaan tottuminen vie keskimäärin 10 maistamiskertaa. Minä olen maistanut vasta kaksi, joten ehkä tästä vielä muodostuu hitti.

Banaaniletut (1 iso)

1 kananmuna

1 banaani

voita

(sokeria, kanelia)

Sekoita muussattu banaani ja muna, joko käsin tai sauvasekoittimella. Mausta halutessasi sokerilla ja kanelilla. Huomioi kuitenkin, että banaani on itsessään aika makea.  Paista miedolla lämmöllä voissa. Banaanilettu kypsyy normaalia lettua hitaammin, joten älä hoppuile.

Porkkanakakku

Yksi ihanimpia leivoksia on porkkanakakku. Lapsuudessani äitini teki sitä aina pellillisen ja se tuhottiin hyvinkin nopeasti. Parasta kakussa oli mielestäni sulatejuustopäällys, joka tuntui ihanalta hampaissa. Toinen ihana asia kakun valmistumisessa on, että ylijäänyt sulatejuusto sopi täydellisesti kunnon ruisleivän kaveriksi. Näitä herkkuja sitten popsittiin onnellisena maitolasi toisessa kourassa.

Päätin valmistaa porkkanakakkua viime viikkoisten rapujuhlien jälkiruuaksi sen helppouden ja herkullisuuden takia. Pelkäsin kuitenkin kakun sellaisenaan olevan hieman arkinen, joten päätin etsiä ohjeen pienellä twistillä. Äitini antamasta ohjeesta myös puuttuivat muun muassa paisto-ohjeet, enkä muutenkaan ollut ikinä tehnyt porkkanakakkua irtopohjavuuassa. Sopiva ohje löytyikin appelsiinin kuorella maustettuna ja voi pojat, se sopikin porkkanan kanssa täydellisesti yhteen. Kuorrute on kuitenkin äitini ohjeen mukaan tehty, sillä sen parempaa ei oikeasti ole. Kuorrutteen tekeminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin miltä se vaikutti. Ensimmäinen versio kuorrutteesta jäi löysäksi ja vain valui kakun päältä pois. Aineksia oli kuitenkin jäänyt yli, joten uusi yritys ja se onnistuikin paljon paremmin. Ehkä ensimmäisen yrityksen kuorrute tarjosi tarttumapintaa tai sitten teimme toisen keuorrutteen huolellisemmin. Onneksi tuplakuorrutus ei haittaa ollenkaan ja leikatut palat näyttivät ja mikä tärkeintä myös maistuivat hyvälle. Sitä en tiedä vaikuttiko käyttämämme laktoositon sulatejuusto asiaan, sillä perheessämme ollaan oltu hyvin merkkiuskollisia ja kyseisessä laktoosittomassa sulatejuustossa oli puolet vähemmän rasvaa kuin mitä aiemmin käyttämässämme. 

Porkkanakakku

Taikina:
4 dl porkkanaraastetta (n. 4 porkkanasta)
2 appelsiinin kuoriraaste
200 g voita tai margariinia
3 dl fariinisokeria
3 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Voitele ja korppujauhota vuoka (halkaisija 24 cm).

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Pese appelsiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Vaahdota voi ja fariinisokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita välillä mukaan jauhoja, jos vaahto muuttuu rakeiseksi. Lisää noin puolet jauhoista, välissä porkkana- ja appelsiinien kuoriraaste ja viimeiseksi loput jauhoista. Kaada taikina vuokaan.

Paista pohjaa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Varmista kypsyys tikulla. Kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus:

50g voita

50g sulatejuustoa

2 dl  tomusokeria

1 tl vanilliniisokeria     

SULATA, ÄLÄ KEITÄ. Anna kakun jäähtyä vähän ennenkuin laitata kuorrutuksen

Yllätysmunat

Tallentelen usein koneelleni kiinnostavia reseptejä, joihin törmään netti selaillessani. Yksi niistä houkutti kovasti, vaikken mikään kananmunien ylin ystävä olekaan. Idea kuitenkin kuulosti toteuttamiskelpoiselle. Kukapa ei innostuisi helposta, nopeasta ja muunneltavasta ruuasta, joka sopii sekä arkeen että juhlaan. Ensimmäisen kokeilun tein sen enempiä suunnittelematta nälkäiselle miehelle, joka ei malttanut odottaa myöhästynyttä ruokaa. Koska ruoka sai peukutuksen, päätin valmistaa myös itselleni annoksen. Annos on sopivan kokoinen ruokaisaksi alkupalaksi tai kevyeksi lounaaksi. Mikseipä sopisi myös aamupalalle munakkaan sijaan. Luonnollisesti yllätykseksi voi laittaa mitä tahansa. Meillä yllätysosioon päätyi herkkusieniä ja palvikinkkua sipulin kera sekä jääkaapista löytynyt tuorejuuston jämä. Ja kun oikein innostuin niin mukaan päätyi myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja ruohosipulia.

Innostuin myös valmistamaan yllätysmunat rapujuhlien alkuruuaksi. Alkuruoka piti nälän hyvin poissa, joten rapujen jälkeen ei tarvinnut lähteä nakkikioskille jonottamaan iltapalaa. Peloista huolimatta munaruoka toimi hyvin myös viinin kanssa yhteen. Rapujuhlien yllätysmunissa yllätykseksi oli piilotettu muuten samat täytteet kuin ohjeessa mutta tuorejuustoksi päätyi metsäsieni-versio ja aurinkokuivatut tomaatit ja ruohosipuli jätettiin pois. 

Yllätysmunat

Haluamasi yllätys, esimerkiksi:

n. 80 g herkkusieniä tai palvikinkkua

1 pieni sipuli

1 rkl paprika-chilituorejuustoa

1 rkl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja

ruohosipulia

1-2 kananmunaa

loraus ruokakermaa

Pilko herkkusienet/palvikinkku ja sipuli ja laita ne uunin kestävään kahvimukiin tai vastaavaan annoskulhoon. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, ruohosipuli ja tuorejuusto. Sekoita. Riko päälle kaksi kananmunaa (yritä saada ne pysymään ehjinä) ja lorauta päälle hieman kermaa. Paista 225 asteessa noin 10-15 min.

Kotitekoinen likööri

Jos minulta kysytään, niin koskaan ei ole liian aikaista aloittaa jouluhössöttämistä. Allekirjoitan täysin Mary Ellen Chasen sanat "joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila". Aikaisessa jouluhössöttämisessä on se hyvä puoli, että lahjat tulee hankittua ajoissa, mikä vähentää joulustressiä. Varsinkin, jos lahjat aikoo tehdä itse, on hyvä varata siihen hieman aikaa. Osa lahjoista jopa vaatii hieman aikaa, jotta lopputulos olisi onnistunut. Yksi tämmöinen lahja on kotitekoinen likööri. Valmistus itsessään ei vie aikaa mutta likööri on valmista vasta parin kuukauden kuluttua. Ja maku vain paranee ajan myötä. 

Tein ensimmäiset liköörini pari vuotta sitten, jolloin innoissani kokeilin useita makuyhdistelmiä. Likööriksi päätyivät raparperit, mustikat, puolukat, saskatoonit ja kirsikat. Kaikki vaihtoehdot, vaniljalla maustettuna ja tavallisena, maistuivat erinomaiselle. Maku on huomattavasti intensiivisempi kuin Alkon valikoimien likööreillä. Omaksi lempparikseni muodostui kirsikka, jota onnekseni on löytynyt äidin pakastimesta likööriainekseksi. Liköörin teko onnistuu siis oikein hyvin sekä tuoreista että pakastetuista marjoista ja hedelmistä, joten likööritalkoot voi pistää pystyyn vaikka keskellä pimeintä talvea. Likööriin käytetyt marjat eivät myöskään mene hukkaan, sillä niistä voi keitellä terästetyt hillot vaikkapa lettukesteille.

Kotitekoinen likööri

n. 1 kg marjoja tai hedelmiä (kivellisiä tai kivettömiä)

n. 500 g sokeria

1 l vodkaa tai muuta viinaa (voltteja saa olla reilustikin)

Käy marjat/hedelmät läpi ja poista huonot. Aseta ne kerroksittain tiiviiseen lasiastiaan tai pulloon yhdessä sokerin ja viinan kanssa. Sulje huolellisesti ja ravistele voimakkaasti, jotta sokeri liukenisi. Toista muutaman päivän ajan, kunnes sokeri on liuennut. Mikäli käytät isoja lasipurkkeja, joiden ravistaminen on haastavaa, käännä purkki muutaman kerran päivässä ylösalaisin. Anna maustua vähintään kuukausi, mieluusti pidempään. Omat liköörini ovat saaneet aina maustua rauhassa noin kolme kuukautta.

Mikäli teet liköörin lasipurkissa, poista marjat (ja tee niistä hilloa) ja pullota likööri kauniisiin pulloihin odottamaan käyttöä.

Liköörin valmistamisessa sokerin määrä ei ole niin justiinsa, joten vähennä tai lisää rohkeasti. 

Pinaatti-pensaspapupasta

Jääkaapin tyhjennyspäivät ovat omalla tavallaan yksiä lempipäiviäni. Niitä osuu kohdalle aina silloin, kun laiskottaa liikaa, jotta jaksaisi lähteä kauppaan tai silloin, kun jääkaappi on täynnä mutta siellä ei ole mitään syötävää. Tällä kertaa toiveena oli pastaruoka johon piti upottaa ainakin avattu ruokakerma, pinaattia ja pensaspapuja. Lopputulos oli varsin herkullinen, kuten näillä ruuilla usein tuppaa olemaan.

Pinaatti-pensaspapupasta

2 kesäsipulia varsineen

3 valkosipulinkynttä

öljyä

1,5 dl ruokakermaa

370 g yrteillä maustettua tomaattimurskaa

150 g pinaattia

200 g pensaspapuja

10 mustaa kivellistä oliivia

3 aurinkokuivattua tomaattiviipaletta

suolaa

parmesaania

pennepastaa

Laita merisuolalla maustettu pastavesi kiehumaan ja pese ja pilko pensaspavut sopiviksi suupaloiksi. Keitä niitä hetki kiehuvassa vedessä. Pilko sipulit ja valkosipuli. Aloita kastikkeen valmistaminen samaan aikaan kun isket pastat kiehumaan. Paista valkosipulia hetki pannulla öljyssä ja lisää kesäsipulit. Kuullota hetki ja lisää ruokakerma sekä tomaattimurska. Lisää pannulle oliivit, joista on poistettu kivet, pensaspavut ja pieneksi pilkotut pinaatti sekä aurinkokuivatut tomaatit. Sekoittele hetki ja mausta suolalla. Lisää kypsät ja valutetut pennepastat kastikkeen joukkoon ja raasta sekaan parmesaania oman makusi mukaan.

Savuinen sienikeitto

Facebook täyttyy näin syksyisin sienipäivityksistä ja -kuvista. Itse turvauduin kuitenkin kuivattuihin sieniin, koska oma sienitietämykseni ei ole valtaisan hyvä, eikä hyvistä sienipaikoistakaan ole havaintoa. Hyvä sienikeitto kuitenkin kuuluu syksyyn. Oman versioni salaisuus on nestemäinen Jalosavu, jolla keittoon tulee miellyttävä häivähdys savuisuutta. Tästä annoksesta tulee iso kattilallinen, josta riittänee syötävää pariksi päiväksi tai useammalle jaettavaksi.

Savuinen sienikeitto

20 g kuivattuja sieniä

2 pientä sipulia

1 rkl voita

6 rkl jauhoja

6 dl kermaa

10 dl vettä (sis. sienien liotusveden)

3 rkl kanttarellifondia

1 pkt Koskenlaskija-sulatejuustoa

n. 10 tippaa Poppamiehen Jalosavua

MetsäMix mausteseosta (sis. suolaa, pippuria, kuivattuja sieniä ja yrttejä)

Liota kuivattuja sieniä vedessä vähintään 30 min. Nosta sienet vedestä mutta säästä vesi. Pilko sieniä pienemmäksi ja paista ne voissa yhdessä sipulisilpun kanssa. Lisää jauhot ripotellen kattilaan ja lisää nesteet sekä fondi. Anna hautua noin 20 minuuttia. Sulata joukkoon sulatejuusto ja lisää nestesavua makusi mukaan. Mausta mausteseoksella tai suolalla ja pippurilla. Halutessasi voit lisätä joukkoon myös tuoretta persiljaa. 

Nuudelikeitto

Ystäväni kanssa innostuttiin keskustelemaan siitä, kuinka helposti punacurry-tahnasta saa tehtyä hyvää ruokaa. Nälkähän siinä jutellessa tuli, joten tuumasta toimeen. Raaka-aineetkin löytyivät sopivasti kaapista lukuunottamatta nuudeleita, joista oli jäljellä vain tyhjä pakkaus. Onneksi ne päätyivät ruokaan vasta viime hetkellä, joten toimitus kaupasta ehti hyvin perille. Edellisen kerran nuudelikeittoa on tullut tehtyä muutama vuosi sitten ja, koska nuudeleita tulee muutenkin syötyä harvoin, niiden huonoin puoli oli ehtinyt mukavasti unohtua. Nuudelit todellakin kannattaa pilkkoa pieniksi pätkiksi, jotta syöminen on helpompaa. Onneksi tätä ei tarjottu treffiruokana. Nesteen määrää keitossa voi säädellä. Ohjeen mukaan lientä ei tule kovin paljoa, joten jos liemi on herkkuasi tee sitä enemmän.

Nuudelikeitto

öljyä paistamiseen

3 kesäsipulia varsineen

2 rkl punaista currytahnaa

2 porkkanaa

6 kpl isohkoja herkkusieniä

7 dl vettä

4 dl kookosmaitoa

2 rkl soijakastiketta

1,5 rkl kasvisfondia

40 g soijasuikaleita tai -paloja (raakana)

1 chili

2 tl tuoretta inkivääriä

1 rkl ruokosokeria

160 g (2 pkt) nuudeleita

2  kpl sitruunaruohoa tai 2 rkl sitruunamehua

Pilko kesäsipuli ja porkkanat. Halkaise herkkusienet koosta riippuen neljään tai kuuteen osaan. Herkkusienet kutistuvat, joten ne saavat jäädä reilun kokoisiksi. Kuullota sipulia hetki kattilan pohjalla öljyssä ja currytahnassa. Lisää porkkanat, herkkusienet, vesi, kookosmaito, soijakastike ja kasvisfondi sekä soijasuikaleet. Pilko chili ilman siemeniä ja raasta inkivääri. Lisää ne keittoon yhdessä ruokosokerin ja n. 5 cm mittaisten sitruunaruohojen kanssa (jos käytät sitruunamehua, lisää se keittoon vasta juuri ennen tarjoilua). Keittele noin 10 minuuttua tai kunnes nuudelit ovat saapuneet kaupasta. Pilko nuudelit sopivan mittaisiksi pätkiksi ja lisää keittoon. Keitä noin 5 min. Sitruunaruoho ei pehmene keitettäessä, joten yritä etsiä ne keitosta ennen tarjoilua tai varoita asiasta kanssaruokailijoita. 

Avokadosalsa ja uudet perunat

Uudet perunat ovat se juttu, jota odottaa pöytään aina Juhannukseksi. Jossain vaiheessa kuitenkin niidenkin hohto katoaa ja tekee mieli syödä jotakin muuta. Löysin Suuresta kasvisruoka keittokirjasta ohjeen uusiin perunoihin avokadosalsan ja ranskankerman kera. Mielenkiintoista ohjeessa oli, että uudet perunat valmistettiinkin uunissa. Tätä ruokaa onkin ehditty syödä jo useamman kerran perunoiden kanssa ja kerran salsa valmistettiin ihan vain leivän päälliseksi. Tällöin surrautin ainesosat hieman pienemmiksi tehosekoittimella. Ensimmäiseen satsiin laitoin ohjeen mukaan korianteria mutta jätin sen pois, sillä se ei ole saavuttanut tässä taloudessa täydellistä suosiota. Tämä on ihana ruoka varsinkin lämpimiin päiviin, kun ruuanlaitto ei jaksa kiinnostaa ja salaatit tuntuvat liian salaateilta. 

Uudet perunat avokadosalsalla ja ranskankermalla

n. ½ kg uusia perunoita

hyvää öljyä

merisuolaa

1 valkosipulinkynsi

1 pienipunasipuli

1 pieni chili

1 avokado

1 rkl limettimehua

1 murskattu kypsä tomaatti

1 persikka

(2 rkl tuoretta korianteria)

ranskankermaa

Pese perunat ja laita ne isoon uunivuokaan. Pirskota päälle öljyä ja hieman merisuolaa. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia perunoiden koosta riippuen. Kypsät perunat ovat päältä rapeita ja kullanruskeita. 

Valmista avokadosalsa pienentämällä valkosipulinkynsi, chili ja punasipuli. Kuutioi avokado, tomaatti ja persikka (voit halutessasi kuoria persikan). Sekoita ainekset yhteen ja lisää korianteri ja limetin mehu. 

Nauti syömällä perunat salsan ja ranskankerman kanssa. 

Ilotytön pastaa

Perjantaina satuin istumaan television ääressä sopivaan aikaan, kun Jamie Oliver kokkasi 30 minuutin aterioitaan. Spaghetti puttanesca kuulosti herkulliselle ja nopea valmistusaika lupaili vaihtelua syksyn ruokalistaan. Koska anjovikset eivät herättäneet innostusta päätin selvitellä onnistuisiko pasta ilman niitä. Onneksi aina luotettava Wikipedia tiesi, ettei anjovikset ole välttämättömiä. Tonnikalankin jätimme Jamielle ja teimme oman versiomme sen sijaan jauhetulla saksanpähkinällä. 

Ruuasta tuli maittavaa, tosin aika suolaista, joten uskoisin, että anjovikset olisivat olleet meille liikaa. Tätä ruokaa tehdessä kyllä muisti jälleen kerran, miksi oliiveista ei ikinä kannattaisi valita sitä halvinta. Oliivit suorastaan sulivat suuhun. Harmi, ettei kunnon oliiveja myyty ainakaan meidän lähiprismassa kovin pienissä purkeissa. Kauppaan unohtui persiljapuska, joten piti tyytyä parvekkeen satoon. Se ei valitettavasti ole ollut kovin suurta mutta kyllä sieltä reilu ruokalusikallinen irtosi. Ehkä ensikerralla muistuisi se persiljakin mukaan, vaikka ilmankin toimii. Itse kuitenkin pidän, että ruuassa on jotain tuoretta.

Pasta puttanesca eli ilotytön pasta

2 kynnetöntä valkosipulia

1 kokonainen chilipaprika

2 sipulia

1 prk kuorittuja tomaatteja

1 rkl öljyä

30 g kapriksia

10 mustaa kivellistä oliivia

1,5 dl rouhittua saksanpähkinää

1 tl oreganoa

tuoretta persiljaa

(suolaa)

(täysjyvä)spagettia

parmesaania

Aloita kastikkeen tekeminen pilkkomalla sipulit ja chili. Kuumenna pannu ja lisää sinne öljy, silputut sipulit, chili ja murskaa joukkoon valkosipuli. Kuullota hetki ja lisää kuoritut tomaatit, kaprikset ja oliivit. Tässä vaiheessa voi myös lisätä noin puolet persiljasta mikäli sitä on enemmän kuin ruokalusikallinen. Myös varret kannattaa pilkkoa mukaan. 

Spagetin keittämisen voi aloittaa jo ennen sipulien pilkkomista. Ruoka todellakin valmistui samassa ajassa, kun spagettikin. Kun spagetti on al dente, nosta se kastikkeen sekaan. Taitavimmat sekoittavat kastikkeen ja spagetin heittelemällä mutta itse tyydyin kääntelemään ne sekaisin pihdeillä. Tässä vaiheessa lisäsin mukaan saksanpähkinärouheen ja hieman spagetin keitinlientä, jotta ruuan sekoittaminen olisi helpompaa. 

Lisää annokseen halutessasi parmesaania ja nauti heti. 

Kanttarellikastike

Pidän ajatuksesta lohturuuasta. Siis sellaisesta, jota syömällä tulee hyvä ja onnellinen olo. Kyllähän leffojen jäätelöä suoraan astiastakin voi toimia mutta parhaimmillaan lohturuoka vie matkalle hyviin muistoihin. Jouduin kerran kurssilla pohtimaan mikä on minulle se lohturuoka ja yksi niistä on ehdottomasti kanttarellikastike. Sitä juostiin syömään peltojen yli mummolaan ja se on ensimmäisiä ruokia mitä muistan tehneeni omassa kodissa. Hävettää melkein tunnustaa mutten ole tainnut koskaan tehdä kanttarelleista muuta kuin kastiketta. Se on sen verran harvinainen herkku, jota saa vain pari kertaa vuodessa, joten meillä ei edes keskustella tehtäisiinkö joskus jotain muutakin. Hyvän kantterellikastikkeen salaisuus on oikea kuohukerma ja tuoreet kanttarellit. Kerran olen kastikkeen himoissani ostanut pakastekanttarelleja ja toista kertaa en sitä virhettä tee. Äitini keräämiä kanttarellejä on kyllä pakastettu onnistuneesti, joten pakastetutkin käyvät. Kunhan ne ovat rakkaudella kerättyjä ja valmisteltuja.

Meillä kanttarellikastike syödään ihan vain sellaisenaan perunan kanssa, joten noinkin isosta annoksesta riittää vain neljälle ahneelle. Mikäli kastikkeen kanssa tarjoaa jotain muutakin tai ei ole näin ahne, riitää annoksesta useammallekin. Kannattaa kuitenkin tehdä reilusti - hyvästä ruuasta ei pitäisi tulla vihaiseksi siksi, että se loppuu kesken.

Kanttarellikastike

2 l kanttarelleja

2 sipulia

4 dl kuohukermaa

voita paistamiseen

maun mukaan suolaa ja pippuria

Siisti kanttarellit huolellisesti harjaamalla ja paloittele haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että paistettaessa sienistä lähtee reilusti nestettä, jolloin myöskin koko pienenee. Pilko sipulit. Paista sieniä voissa kunnes suurinosa nesteistä on haihtunut tiehensä. Lisää sekaan sipulit ja paistele miedolla lämmöllä, kunnes sipulit alkavat muuttua läpikuultaviksi. Lisää kerma ja mausteet. Anna hautua muutama minuutti ja maistele suolan määrä.  

Sitruunajäätelö ilman jäätelökonetta

Lämpimiin kesäpäiviin kuuluu ehdottomasti jäätelö. Parhaimpia jäätelöitä ovat usein karkkimaut kuten suklaa, lakritsi ja kinuski mutta itse haaveilen aina raikkaista hedelmä- ja marjajäätelöistä. Valitettavasti mansikkajäätelö harvemmin maistuu mansikalle ja varsinkin päärynä muistuttaa päärynää vain unissani. Ratkaisu täydellisiin jäätelöhetkiin onkin jäätelön valmistaminen itse. Ainoa haaste on jäätelöastian mahduttaminen pakastimeen ja se, ettei itsetehtyä jäätelöä ole saatavissa kioskeista.

Jäätelöä voi valmistaa kotona helposti joko jäätelökoneella tai ilman. Tarvitset vain pakastimen ja sähkövatkaimen (tai hyvät vispauslihakset) sekä raaka-aineet. Resepti on kotoisin Keltaisessa keittiössä -blogista ja sitruunan ystävänä tein oman version suoraan reseptin mukaan sitruunaisena. Haavelistallani on kuitenkin kirsikka, mustikka, mustaherukka ja raparperi. Myöskin kaverin luona maistettua minttua voisi kokeilla itsekin. Uskoisin, että tuoreita mintunlehtiä sisältävä jäätelö valloittaisi ainakin siskoni sydämen.

Sitruunajäätelö ilman jäätelökonetta

- 2 kananmunaa

- 1,5 dl tomusokeria

- 2 dl vispikermaa

- 1 sitruuna (mehu ja kuori, tai pelkkä mehu)

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Lisää keltuaisten kulhoon tomusokeri ja vatkaa ne vaahdoksi. Vatkaa myös valkuaiset ja vispikerma vaahdoksi, molemmat omissa kulhoissaan. Raasta sitruunasta sen keltaista kuoriosaa ja purista mehua noin kolme ruokalusikallista. Sekoita mehu keltuaissokerivaahtoon ja lisää kermavaahto sekä valkuaisvaahto jäätelömassaan. Lisää halutessasi mukaan myös sitruunan kuorta. Laita jäätelömassa kannelliseen muovikulhoon ja tyrkkää se pakastimeen. Sekoita massaa ensimmäisen kerran 30-60 minuutin kuluttua ja sen jälkeen tunnin välein silloin kun muistat. Jäätelö on valmista seuraavana päivänä.

Tästä annoksesta tulee 4-5 kulhollista jäätelöä, riippuen siitä kuinka isoja annoksia tekee. Mielestäni jäätelö on kaupallista versiota tuhdimpaa, joten pienemmätkin annokset riittävät varsin hyvin esimerkiksi jälkiruuaksi. Maku on kuitenkin sen verran hyvä, että isompi annoskin uppoaa oikein hyvin. Itse tarjoilin jäätelöä tuoreiden mansikoiden kera ja santsiannokseen päätyi jäisiä mustikoita. Enkä osaa sanoa kumpi olisi ollut parempaa. 

Herkullinen fenkolipitsa

Minun piti tehdä jääkaapissa majailevasta fenkolista salaattia mutta jo pari viikkoa piinannut pitsan himo lähti vain pitsalla. Niinpä suoritin nopean googlettamisen ja totesin fenkolin olevan aivan sopiva pitsan täytteeksi, vaikka avomies hieman epäuskoisena pyörittelikin silmiään kuullessaan suunnitelmastani. Pitsa onnistui kuitenkin yli odotusten ja siitä tuli ehkä paras tekemäni pitsa. Ehkä syynä oli sen erilaisuus normaaliin tekemääni pitsaan verrattuna ja se, ettei ainakaan avomiehen odotukset olleet korkealla. Niin tai näin, jätän pitsasta seuraavallakin kerralla tomaattikastikkeen pois.

Pitsataikinan tein näppituntumalla tuorehiivasta, vedestä, vehnäjauhoista, suolasta ja öljystä. Tavanomaisesta poiketen päätin maustaa taikinaa hieman hunajalla, sillä ylimääräisestä taikinasta oli tarkoitus tehdä leipää. Taikinan kanssa oli hieman ongelmia, sillä se kohosi kauniisti ja tuntui hyvälle muttei millään meinannut suostua asettumaan pitsapohjaksi. Kiukuttelun, parin nyrkiniskun ja avomiehen tsemppauksen jälkeen taikina kuitenkin päätti alkaa yhteistyöhön ja tuli juuri sopivan rapsakaksi uunissa. Leipäkin oli kuulemma parasta ikinä.

Pitsapohjan päälle tein kastikkeen valkosipulista, chilistä ja rypsiöljystä. Mielestäni kastikkeessa olisi voinut olla enemmänkin valkosipulia ja chiliä mutta ehkä on ihan hyvä, ettei töihin evääksi päätynyt pitsa ole kaikkein valkosipulisinta. Toisaalta käytin kastikkeeseen kaikki talouden valkosipulit ja chilitkin olivat suhteellisen mietoa tavaraa. Määrä oli oikein hyvä pellilliseen pitsaa ja siitä riitti myös pienempään pyöreään pitsaan.

Chilinen valkosipulikastike

10 isoa valkosipulinkynttä

2 tuoretta chiliä

1 dl hyvää rypsiöljyä

hiukan suolaa ja pikkuisen pippuria

Kuori valkosipulinkynnet ja pilko chili reilun kokoisiksi paloiksi. Poista halutessasi siemenet. Soseuta kaikki raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.

Pitsan päälle valitsin raaka-aineet sen mukaan mitä mieli teki ja jääkaapissa oli. Fenkolin seuraan päätyikin punainen ja keltainen paprika sekä reilusti sipulia. Pilkoin kasvikset reiluiksi viipaleiksi ja paahdoin niitä rypsiöljyssä 200 asteisessa uunissa noin vartin ajan, kunnes ne alkoivat tummua. Pitsan kasasin seuraavasti, ensin pohjalle reilu kerros valkosipulikastiketta. Sen jälkeen revin pohjalle pallomozzarellaa. Tämän jälkeen kasasin päälle paahdettuja kasviksia ja laiton pitsan uuniin, jälleen noin vartiksi. Päälle voi laittaa tuoretta basilikaa tai olla laittamatta. Jos ei oli ollut niin suuri nälkä ja parvekkeen rucolat olisivat olleet hieman suuremmat, niin olisin kasannut pitsan päälle kasan vihreää.  

Lähes lämmin leipäjuustosalaatti

Ruuanlaitto alkoi tällä kertaa sillä, että nostin jääkaapista pöydälle kaikki ne raaka-aineet, jotka pitäisi syödä piakkoin pois. Kaapista löytyi vanhempieni tuomaa pinaattia, neljännes leipäjuustosta ja puolikas salaatti. Näistä syntyi yllättäen salaatti, varsinkin, kun toivomuksena oli saada kevyttä ruokaa työpäivän jälkeen. Tämäkin salaatti syötiin pääruokana, lisukkeena oli vain hieman leipää, jota dippailtiin rypsiöljyn ja balsamicon sekoitukseen.

Lähes lämmin leipäjuustosalaatti

Haluamaasi salaattia

Kevätsipulia

Pieni punasipuli

Chiliä oman maun mukaan

Omena

Punainen paprika

Leipäjuustoa

Pinaattia

Merisuolaa

Hunajaa

Rypsiöljyä

Sitruunamehua

Valmista salaattipeti ripottelemalla salaatinlehdet vadille. Pilko kevätsipuli, punasipuli ja chili ja asettele ne salaatinlehtien joukkoon. Valuta päälle hieman öljyä ja hunajaa sekä ripottele merisuolaa.

Pilko paprika ja kuorittu omena kuutioiksi ja paista niitä pannulla. Kun ne alkavat olla kypsähköjä, lisää mukaan pannulle kuutioitu leipäjuusto sekä haluamasi määrä pieniä pinaatinlehtiä. Juuston alkaessa hieman pehmenemään ja sulamaan, purista pannulle hieman sitruunamehua. Kaada paistos salaatin päälle ja nauti.

Uuniparsaa parmesaanilla ja feta-pinaattikastike

Pastanjauhantaa-blogista löytyi aivan ihana parmesaanilla kuorrutettu parsan ohje. Kun kaapista löytyi sattumalta tarvittavat raaka-aineet piti uunissa paistettua parsaa päästä kokeilemaan. Aiemmin olen keitellyt parsat mutta taidanpa heittää ne jatkossakin uuniin. Sen verran vaivattomasti valmistuivat. Itse resepti oli uskomattoman helppo. Vihreät parsat pestiin ja sen jälkeen kuiva puumainen osa irroitettiin taittamalla parsan vartta. Tämän jälkeen parsat voi halutessaan kuoria mutta meidän parsat olivat kerrankin pieniä ja somia, joten saatoimme ohittaa tämän vaiheen. Sitten parsat aseteltiin uunin kestävään astiaan kauniisti vierekkäin. Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin roiskuttelemaan päälle oliiviöljyä mutta minä laitoin valkosipulilla maustettua rypsiöljyä. Se on vain niin hyvää. Lisäksi päälle ripotellaan hieman merisuolaa, jonka jälkeen parsoja kypsennetään uunissa 200 asteessa noin vartin verran. Uunista otettujen parsojen päälle puristetaan tuoretta sitruunanmehua ja raastetaan hieman parmesaania. Ihanan helppoa ruokaa, johon menee pikkuisen sitä ja vähäsen tätä.

Jääkaapissa asusti myös basilikalla ja ricotalla täytettyjä ravioleja hätäruokana. Ilmeisesti hätä iski, koska ne päätyivät parsojen kanssa lautaselle. Lisäksi tein yksinkertaisen pinaatti-fetakastikkeen.

Pinaatti-fetakastike

1 kevätsipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 100 g tuoretta pinaattia

100 g kuutiona myytävää fetaa

2 dl ruokakermaa

1 tl sitruunamehua

pikkuisen sitruunapippuria

öljyä paistamiseen

suolaa, jos tarvetta

Pilko kevätsipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Jos pinaatinlehtesi ovat kovin suuria, pilko tai revi niitä hieman pienemmiksi. Paista sipuli, valkosipuli ja pinaatti pannulla. Lisää kerma ja murennettu feta. Mausta sitruunamehulla, sitruunapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kastike sopii kuulemma oikein hyvin myös hunajamarinoitujen kanojen lisukkeeksi.

Couscous-sienisalaatti

Tämä salaatti syntyi viime viikon helteiden helliessä kerrostaloasukkaita. Salaatti koottiin rennolla tyylillä sen mukaan mitä jääkaapista sattui käteen osumaan. Salaatin tekeminen ei onneksi ole kovin vakavaa; epäonnistumisen mahdollisuudet ovat hyvin pienet. Salaatti syötiin pääruokana ja sillä lähti hyvin nälkä. Ruokaa jäi jopa hieman ylikin.

Couscous-sienisalaatti

Jäävuorisalaattia

Kurkku

Tomaattia

Couscousia 2,5 dl

Chilipaprika

Kevätsipulia

Herkkusieniä

Polar-juustoa

Balsamicoa

Kasvislientä tai suolaa

Öljyä

Metsäsieni-mausteseosta tai jotain muuta suolaa sisältävää

Valmista coucous keittämällä saman verran vettä kuin mitä aiot lisätä couscousia eli tässä tapauksessa 2,5 dl. Mausta kiehuva vesi suolalla tai kasvisliemellä ja lisää couscous. Anna turvota ja lisää öljyä tai voita. Pilko muut raaka-aineet. Paista herkkusienet pannulla chilin kanssa ja sekoita muiden raaka-aineiden kanssa. Kastikkeeksi sopii balsamico ja öljy. Rouhaise päälle myllystä haluamaasi maustetta.

Kesäinen raparperi-mansikkasalaatti vuohenjuustolla

Viime viikkojen kuumina kesäpäivinä ruoka ei maistu, eikä keittiössä tee mieli hikoilla. Ruokaisat salaatit ovat myös mitä parasta sesonkiruokaa. Näyttävän salaatista saa, kun sen kokoaa laakealle vadille. Alla olevan salaatin inspiraationa toimi maku.fi-sivuston grillattu vuohenjuusto-raparperisalaatti, josta muokkasin omaan makuun ja jääkaappiin sopivan version. Kastike on suoraan sivustolta. Osa raparpereista olisi ehkä kaivannut hieman pidempää marinoimista tai enemmän sokeria. Omaan makuuni ne olivat ihanan kirpsakoita mutta kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä. Oikein kuumana päivänä salaatin sekaan voi ripotella myös meri- tai sormisuolaa. Tästä salaatista taisi tulla neljä pääruoka-annosta. 

 Kesäinen salaatti

Romaine-salaattia

2 kevätsipulia

1 punasipuli

200 g raparperia

1 sitruunan mehu

1 rkl sokeria

kesäkurpitsa

puolikas kurkku

4 tomaattia

vuohenjuustoa

hunajaa

mansikoita

chilipaprikaa

Kuori ja leikkaa raparperit suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita ne marinoitumaan astiaan yhdessä sokerin ja sitruunanmehun kanssa vähintään 10 minuutin ajaksi.

Valmista kasvispeti asettelemalla siihen salaatti, pilkotut sipuli, keväsipulit, kurkku ja tomaatti. Vuole juustohöylällä kesäkurpitsasta lastuja ja paista ne pannulla chilipaprikan kanssa. Kesäkurpitsaan saa jäädä purupintaa. Anna jäähtyä.

Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja heitä pannulle, jonne lorautat hunajaa noin ruokalusikallisen. Paista vuohenjuustoa kunnes se muuttuu hieman pehmeäksi tai saa ruskean pinnan.

Kasaa salaatti loppuun lisäämällä siihen raparperit, kesäkurpitsa, vuohenjuusto ja mansikat. Halutessasi voit koristella salaatin vielä mintun lehdillä.

Kastike

n. 2 dl maustamatonta jogurttia

n. ½ dl valkosipulilla maustettua rypsiöljyä

2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna

1 tl sokeria

hieman suolaa ja mustapippuria

Sekoita ainekset ja anna maustua hetki. Tarkista maku ja tarjoile.